Ben-Amorista, brändistä ja vähän muustakin

Rakastan jääkiekkoa. Suhtaudun lajiin todella intohimoisesti. Rakastan myös jääkiekkotappeluita. Se ei kuitenkaan tarkoita että hyväksyisin kaiken mitä kaukalossa tapahtuu. Lauantaina 1.9.2012 pelatun Jokereiden ja HIFK:n välisen European Trophy-ottelun tapahtumista on riittäny paljon puhetta. Ja todennäköisesti puhetta tulee myös riittämään. Puhuttavin tapaus on luonnollisesti Semir Ben-Amorin suorittama päällekarkaus jonka kohteena oli Leijona-ikoni Ville Peltonen. Ben-Amorin hyökkäys oli raukkamainen enkä olisi uskonut Semirin tuollaiseen sortuvan, sillä arvostan miestä kiekkoilijana suuresti ja onhan mies ollut yksi suurimmista suosikeistani SM-liigapelaajien joukossa jo vuosia. Ja älkääkä käsittäkö nyt väärin, arvostan tottakai myös Ville Peltosen korkealle, onhan hän yksi Suomikiekon ikoneista. Sen lisäksi pidän kiekkotappeluiden ja aggressiivisen pelin lisäksi äärimmäisen paljon myös taitokiekosta, ihan kuten kunnon kiekkodiggarin kuuluukin. Siitä huolimatta että Ben-Amorin hyökkäys Peltosta kohtaan on sellainen jota ei voi puolustella, on tapauksessa kuitenkin kyse sellaisesta asiasta jota HIFK on harrastanut jo vuosia ja nähtiinpä HIFK:lta vastaavia otteita myös samaisessa ottelussa. Ainoa erotus tällä Ben-Amorin tempauksella verrattuna HIFK:n vastaavaan toimintaan samaisessa ottelussa on se että Semir sai oikeasti vahinkoa aikaiseksi. Kuvitelkaapa huviksenne jos jäässä maannutta Ilari Filppulaa nyrkeillä hakannut Juuso Salmi olisi saanut samanlaista vahinkoa aikaan, mitä silloin puhuttaisiin. Puhumattakaan niistä noudoista ja noutoyrityksistä joita HIFK on harrastanut aiempina vuosina, esimerkkeinä mainittakoon vaikka Melartin Tuukka Mäntylään, Jere Karalahteen ja Jarkko Ruutuun kohdistuneet noudot sekä Veli-Pekka Kautosen kuuluisa tapaus Noutaja jonka kohteena oli Jussi Pesonen. On ollu osittain kyse onnesta ja osittain onnettomasta toteutuksesta että näissä tapauksissa ei ole sattunut vahinkoja. Niitäkin tosin on joskus sattunut, pahimpana tapauksena Ari Lähteenmäen sekoaminen Jokereiden Petri Lampiseen 80-luvulla. Tapaus, jonka seurauksena Lähteenmäki tuomittiin siviilioikeudessa 3000 markan sakkoihin pahoinpitelystä ja toi miehelle myös 27 ottelun pelikiellon. Myös aikoinaan JyP HT:ta edustanut ruotsalaishyökkääjä Thomas Sjögrenin pimeneminen ja sitä seurannut KalPan Tommi Kovasen rusikoiminen on varmasti monen muistissa harjoitusottelussa vuonna 1996. Tämäkin tapaus oli poliisitutkinnassa ja tapaus sovittiin oikeussalien ulkopuolella ja Sjögren maksoi Kovaselle korvauksia. Historiasta löytyy myös monia muita törkeitä temppuja ja vahingoittamisyrityksiä, mutta ei niistä sen enempää. Näiden edellä mainittuista esimerkeistä huolimatta en yritä puolustella Ben-Amorin tekoa tai hakea sille ymmärrystä sen enempää kuin muillekaan yksipuolisille päällekarkauksille kyseisessä ottelussa. Päinvastoin, pidän Ben-Amorin temppua tuomittavana, mutta niin teen myös Ilari Melartin ja Juuso Salmen suorittamia tappeluhaluttoman vastustajan hakkaamisia. Tehtävänäni ei onneksi ole jakaa sanktioita ottelun tapahtumista, mutta tavalla tai toisella niitä on luvassa. Minulle kaikkein tärkeintä on tällä hetkellä se että Ville Peltonen tulee kuntoon ja samalla toivoisin ettei vastaavia otteita tarvitsisi katsella Suomessa eikä missään muuallakaan.

Monet HIFK-kannattajat sekä muutamat muut ihmiset ovat vedonneet suurimman kohun aiheuttaneen tapauksen jäljiltä jääkiekon kirjoittamattomiin sääntöihin ja ns. v-koodiin, jotka kieltävät tämän kaltaisen tähtipelaajaan kohdistuvat toimet. Vaikka itse koodia kunnioitankin, on mielestäni sen esiin ottaminen tässä tapauksessa sikäli turhaa että Suomen tappelukulttuuri on niin lapsen kengissä että sitä voi hädin tuskin sanoa olevan olemassakaan. Pohjois-Amerikassa tilanne on toisin, vaikka sielläkään tappelukulttuuri ei ole enää entisellään. Rapakon toisella puolella v-koodille on edelleen käyttöä ja siellä se tulee pelaajille jo lähes äidinmaidon mukana. Tästäkin huolimatta esimerkiksi NHL:ssä on nähty tähtipelaaja vs tappelija tappeluita. Mutta palatakseni Suomeen, tässä Ben-Amor-Peltonen tapauksessa v-koodin perään huuteleminen on sikäli naurettavaa että ei ollut ensimmäinen kerta kun koodin vastaisia tekoja liigakaukaloissa tehdään. HIFK:kaan ei todellakaan ole mikään puhdas pulmunen tässä asiassa. Harvemmin vain ketään on sattunut. Onneksi. Sitten kun vielä muistetaan että HIFK:n edustamaan brändiin kuuluu kovat otteet johon on sisältynyt muun muassa yksipuolisia päällekarkauksia ja noutoja, on aivan turha esittää viatonta nyt kun pilkka sattui omaan nilkkaan. Vaikkakin seuraukset olivat sellaiset joita en minä eikä toivottavasti kukaan mukaan järkevä ihminen toivonut. Ja sitten vielä muistutus siitä että Ben-Amor on muuten käynyt läpi HIFK:n juniorikoulun.

Mitä sitten taas tulee Ben-Amorin toimista aloitettuun poliisitutkintaan, näkisin että tässä ollaan sillä rajalla että syyte ja jopa tuomio saattaisi oikeudessa tulla, jos tämä sinne asti joskus etenee. Perustan näkemykseni siihen että kyseessä oli yksipuolinen päälekarkaus jossa mukiloitiin puolustuskyvytöntä ja tappeluhalutonta pelaaja joka vielä loukkaantui tilanteessa. Verrokkina käyköön vaikka molemmat tapauksista Lähteenmäki-Lampinen ja Sjögren-Kovanen. Tämäkin siitä huolimatta että en todellakaan pidä siitä että kaukalon sisäpuolisia asioita tutkitaan siviilipuolella polisiin toimesta saatika että ne viedään siviilioikeuteen. Uskon ja toivon että kukaan tapauksen osapuolista ei halua asiaa oikeuteen asti viedä, sillä se olisi todella huonoa julkisuutta jääkiekkoa kohtaan ja pahimmillaan aiheuttaisi sen että kaikenmaailman ministerit ja muut lajin ulkopuoliset ihmiset joiden ei pitäisi olla missään tekemisissä jääkiekon kanssa koska eivät siitä ole kiinnostuneet eivätkä näin ollen edes ymmärrä lajin päälle, saavat painostettua SM-liigan ja SJL:n siihen että fyysisyyttä ja tunnetta ruvetaan karsimaan kovalla kädellä. Pitää kuitenkin muistaa että kyseessä oli kaikkea muuta kuin normaali ja rehti kaukalotappelu. Sellainenkin toki ottelussa nähtiin Jarkko Ruudun ja Siim Liivikin toimesta.

On vielä yksi asia johon haluan tarttua. Nimittäin se, jonka HIFK:n tähtipuolustaja Toni Söderholm otti esille, eli ministereiden ja muiden lajin ulkopuolisten tahojen kommentointi jääkiekon sisäisistä asioista jotka eivät heille kuulu ja joista he eivät ymmärrä tuon taivaallista. Hyvää ystävääni ja todellista jääkiekkodiggaria sanatarkasti lainaten: "Vittuako joku ministeri tulee kertomaan miten lätkää pelataan?". Ei ole sattumaa että lause päätyi allekirjoitukseeni palstallamme. En minäkään mene kertomaan esimerkiksi pesäpalloilijoille miten heidän pitäisi lajiaan pelata sillä en katso olevani siinä asemassa että se kuuluisi minulle saatika että omaisin tarpeeksi tietämystä lajista. Puhumattakaan että laji kiinnostaisi siinä määrin että jaksaisin oikeasti seurata lajia. Ja Alexander Stubbia haluasin muistuttaa siitä että isällään Göranilla on aika iso osa siinä että tappelut alkoivat 60-luvun lopulla yleistyä Suomessa. Toihan hän aimo annoksen kanadalaista kiekkokulttuuria Suomeen NHL-legenda Carl Brewerin muodossa.

Pikaista paranemista Ville Peltoselle toivottaen
Vasara,
Nyrkkiä leukaperiin! -ylläpito, alasarjajääkiekkoilija, SM-tason kamppailu-urheilija ja entinen jääkiekkoerotuomari joka ei kannata kumpaakaan Helsingin seuroista