NHL TOP 10 (2010-11)

Nyrkkiä Leukaperiin -foorumin arvovaltainen Enforcer -raati kokoontui keväällä ja palstan kovimpien kaukalotappeluasiantuntijoiden kokoama lista NHL:n kovimmista iskijöistä menneellä pelikaudella 2010-2011 on seuraavanlainen:

1. Matt Carkner, Ottawa Senators

Matt Carkner iski joulukuun 9. päivänä hallitsevan mestarin Derek Boogaardin aivotärähdyksestä aiheutuneelle sairaslomalle, jolta sattuneesta syystä BoogeyMan ei enää valitettavasti koskaan palannut. Kertaakaan aiemmin NHL:n yleisesti pelottavimpana pelaajana pidettyä Boogaardia ei oltu nähty satutettavan yhtä pahasti kuin tässä tappelussa. Seuraavassa tappelussaan Carkner kohtasi Eric Godardin, jonka Carkner lähetti myös sairaslomalle murtamalla vahvan dominoinnin jälkeen mieheltä poskiluun. Muuten Carkner otteli tasaisen kauden, joka piti sisällään harjoituskausi mukaanluettuna 13 tappelua saldolla 9 voittoa, 2 tasuria ja kaksi ympäripyöreää pistetappiota, yhden Eric Boultonille ja toisen Colton Orrille.

2. Steve MacIntyre, Edmonton Oilers

Tyrmäsi kauden alussa Raitis Ivanansin koko kauden kestävälle sairaslomalle ja kärsi ainoan tappionsa edelliskauden ykköselle Derek Boogardille. Tämän tappion mies tosin kuittasi jo samassa ottelussa ottamalla uusintaerästä pienoisen pistevoiton. Tasaisen vahva kausi 9 tappelulla, joista ainoastaan yksi aiemmin mainittu tappio. Voitot mies kirjasi aiemmin mainittujen lisäksi tililleen mm. Colton Orrista ja David Kocista.

3. Derek Boogaard, New York Rangers

Perjantaina 13.5.2011 traagisesti menehtynyt Derek Boogaard puolusti vyötään menestyksekkäästi Steve MacIntyrea ja Trevor Gilliesia vastaan. Miehen uran viimeiseksi tappeluksi jäi 9.12.2011 käyty Matt Carkneria vastaan, joka aiheutti miehelle vakavan aivotärähdyksen ja päätti miehen kauden. Tämä tappio tiputti BoogeyManin lopullisessa rankkauksessa Carknerin ja MacIntyren taakse. Tappeli kaudella 7 kertaa ja edellämainittujen lisäksi Boogaardin puolikkaaksi jäänyt kausi sisälsi voitot Colton Orrista ja Jody Shelleystä, sekä tasurin Shawn Thorntonia vastaan.

-RIP-

4. Trevor Gillies, New York Islanders

Paikoitellen melko goonimaisin ottein pelannut Gillies oli pelikiellossa yli 20 ottelua kauden aikana. Osoitti kuitenkin olevansa mies paikallaan oteltaessa ilman hanskoja. Gillies tappeli harjoituskausi mukaanluettuna 12 kertaa ja hävisi ainoastaan kahdesti. Toinen tappio tuli Derek Boogaardille ja toinen Eric Godardille, jonka Gillies kuitenkin myöhemmin kauden aikana voitti. Voitot Gillies Godardin lisäksi napsi mm. D.J. Kingistä, Jared Bollista, Shawn Thorntonista, Sheldon Brookbankista, Paul Bissonettesta ja Brandon Prustista.

5. John Scott, Chicago Blackhawks

Jatkoi käytännössä siihen, mihin edelliskaudella jäi. Oli täydellisen dominoiva jotakuinkin kaikissa tappeluissaan mihin osallistui ja voitti selvästi mm. Kevin Westgarthin, Zack Stortinin, Cam Janssenin, David Kocin sekä Brad Staubitzin. Scottilla olisi potentiaalia olla listalla korkeammallakin, mutta tällä hetkellä korkeamman sijoituksen estää yksinkertaisesti ns. titteli- ja tasonmittausotteluiden puute aiempien kausien TOP10 -miehiä vastaan.

6. Deryk Engelland, Pittsburgh Penguins

Kauden ehdoton yllättäjä ja tuli liigaan ryminällä sisään tyrmäämällä ensimmäisessä tappelussaan Colton Orrin. Tappeli kauden aikana 15 kertaa ja hävisi niissä ainoastaan kahdesti: kerran George Parrosille ja kerran Paul Bissonettelle. Orrin tyrmäämisen lisäksi vakuuttavimpia työnäytteitä Engellandilta olivat verinen voitto Jody Shelleystä, Taylor Pyattin valojen sammuttaminen sekä uusintaottelun voitto Colton Orrista.

7. Eric Godard, Pittsburgh Penguins

Mursi poskiluunsa tappelussa Matt Carkneria vastaan ja oli pitkään sivussa tämän seurauksena. Palasi kuitenkin tämän jälkeen kehiin ja ottelevaan. Kävi oman kolmiosaisen näytelmänsä kauden aikana Trevor Gilliesin kanssa, joista saldona yksi voitto, yksi tasuri ja yksi tappio. Istui kauden aikana 10 ottelun pelikiellon hypättyään vaihtoaitiosta sekaan puolustamaan omaa maalivahtia. Kokonaissaldo Godardilla oli 4 voittoa, 3 tappiota ja 1 tasapeli.

8. George Parros, Anaheim Ducks

Vaikka Parros edelleen huojuu tapellessaan kuin juoppo merimies, niin siitä huolimatta Parros otteli yhden vahvimmista kausistaan pitkään aikaan. Suurimmaksi meriitiksi Parrosille voidaan laskea miehen olleen koko sarjan aktiivisin tappelija 27 runkosarjatappelullaan yhteissaldon ollessa 30 tappelua. Parros voitti näistä 30 tappelustaan 11, hävisi 5 ja väänsi loput tasan. Parros otti komeat voitot Deryk Engellandista ja Colton Orrista sekä väänti tasan mm. Steve MacIntyren kanssa, mutta samalla kärsi tappiot mm. Frazer McLarenille, Kyle Cliffordille ja Jared Bollille, jotka lähtökohtaisesti eivät ainakaan vielä ole TOP10 -tason ottelijoita NHL:ssa. Tämän takia Parros ei listalla nouse tätä korkeammalle sijoitukselle.

9. Shawn Thornton, Boston Bruins

Samalla kun "Thorny" pelasi pisteiden valossa parhaan kautensa huipentaen sen Stanley Cupiin, mies myös otteli parhaan NHL-kautensa. Otti voitot kovista vastustajista kuten Eric Godard, Darcy Hordichuk, Eric Boulton ja Krys Barch, sekä väänsi tasurit mm. Derek Boogaardin ja Jody Shelleyn kanssa. Tappioita Thorntonille kertyi runkosarjassa, mutta ne olivat kaikki ns. raskaan sarjaan kavereille ml. listalla Thorntonin yläpuolella olevat Carkner ja Gillies. Thorntonin loistavat otteet aiheuttivat myös sen, että tryoutin kautta sopimuksen Bostonin kanssa tehnyt todellinen "super heavy" Brian McGrattan löysi paikkansa AHL:n Providencesta ja myöhemmin treidin kautta Anaheimin farmista Syracusesta.

10. Kevin Westgarth, Los Angeles Kings

Otteli vahvan ja tasaisen tulokaskauden Kings -miehistössä. Kärsi runkosarjassa ainoastaan kaksi tappiota: Yhden John Scottille ja yhden Chris Neilille. Teki uusintaottelussa John Scottia vastaan vahvan paluun huolimatta aiemmassa kohtaamisessa otetusta muutamasta kunnon "kopista" Scottilta. Otteli harjoituskausi mukaanluettuna yhteensa 18 kertaa ja napsi näistä 8 voittoa. Tappiota kertyi kokonaisuudessaan 3 ja tasureita 7. Voitot Westgarth otti mm. Paul Bissonettesta, David Kocista, D.J. Kingista, Jared Bollista ja Cam Janssenista.

Erityismaininnan leukaperän asiantuntijaraati antaa mm. Colton Orrille, Jody Shelleylle, Zenon Konopkalle ja Jared Bollille.

Colton Orr taisteli rikkonaisen kauden, joka päättyi tappeluun George Parrosia vastaan. Tämän matsin jälkeen Orr sairaslomalle ja kausi pakettiin tammikuussa. Vaikka Orr kärsi kauden aikana muutaman varsin yllättävän tappion ja tuli muutamaan otteeseen tyrmätyksi, on mainittava että mies edelleen voitti enemmän kuin hävisi, voitti kauden ensimmäisessä ottelussaa Matt Carknerin ja veti omalla avoimella tyylillään joka matsin riippumatta siitä oliko vastassa Derek Boogaard vai Zack Stortini. Jos Orr on tulevaksi kaudeksi saanut päänsä ja itseluottamuksensa ottelukuntoon, on 100% varmaa että mies nousee kauden päätteeksi takaisin listalle.

Philadelphian veteraanitappelija Jody Shelley ei esittänyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta osoitti kuitenkin olevansa Phillyn miehelle maksaman yli miljoonan euron arvoinen. Keräsi kovan kortin, jossa enemmän voittoja kuin tappioita ja nimet kautta linjan sitä liigan raskainta sarjaa. Parhaat tyylinäytteet osaamisestaan Shelley antoi kauden lopussa kellistämällä selkästi itseään isommat Nolan Yonkmanin ja Brian Boylen varsin selvästi.

Raskaansarjan ulkopuolelta Islandersiin täksi kaudeksi siirtynyt Zenon Konopka jatkoi siitä mihin edelliskaudella jäi merkauttaen jäähysarakkeeseen kunnioitettavat yli 300 minuuttia ja tiputtamalla hanskansa runkosarjassa 26 kertaa, tapellen ainoastaan kerran vähemmän kuin eniten tapellut George Parros. Columbus Blue Jacketsin Jared Boll taasen jatkoi samaan tahtiin kuin aina ennenkin pelaamalla putkee jo neljännen pitkälti yli 20 tappelua sisältävän NHL -kauden.