THE UNDISPUTED CHAMP HAS LEFT THE BUILDING

Otsikko sen sanoo. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan suomalaisen NHL-tappelijan, Jokelan suuren pojan, Sami Heleniuksen ura SM-liigassa päättyi keväällä 2010. Nykyään mies on Suomi-sarjassa pelaavan HC Keski-Uusimaan pelaajavalmentaja, joskaan yhtään ottelua mies ei vielä jutun julkaisuhetkeen mennessä ole pelannut.

Sami Heleniuksen SM-liigaura alkoi kaudella 1992-93, jolloin Jokerit nosti isokokoisen nuoren puolustajan kokeilemaan liigavauhtia yhden ottelun ajaksi. Seuraavalla kaudella pelipaikkaa Jokereista ei löytynyt vaan tie vei sarjan häntäpään joukkueeseen Lahden Reippaaseen. Vaikeasta kaudesta huolimatta Calgary Flames, joka oli iskenyt silmänsä mieheen nuorten maajoukkueessa ja varannut Heleniuksen 5. kierroksella vuoden 1992 draftissa, tarjosi sopimusta.

Syksyllä 1994 mies suuntasi P-Amerikkaan Calgary Flamesin sopimuspelaajana. Ensimmäinen kausi sujui kokonaan AHL-joukkue Saint John Flamesin paidassa. Pelaamassaan 69 ottelussa kertyi 7 tehopistettä (2+5) sekä kunnioitettavat 217 rangaistusminuuttia. Ensimmäisen kauden aikana korttiin kertyi myös mm. Darcy Simonin ja raskassarjalaisen Paxton Schulten nimet. Toisella kaudella tilastoihin kertyi 68 ottelua, jossa mies keräsi uransa korkeimman jäähymäärän, 231 minuuttia. Hanskauspuolella Helenius jatkoi toisella kaudella siitä mihin edelliskaudella oli päätynyt: Korttiin kertyi todella kovia nimiä, mm. NHL:n raskaaseen sarjaan myöhemmin kuuluneet Kevin Sawyer ja Ken Belanger.

Kolmannella kaudella syntyi AHL:ssa uran ennätyspisteet, kun 72 ottelussa saldoiksi muodostui 5+10. Myös rangaistussarake oli jälleen kerran komean näköinen kun rangaistuksia kertyi 218 minuuttia. Kauden aikana Helenius nappasi voiton mm. nykyisin Tapparaa edustavasta voimahyökkääjä Shayne Toporowskista. Muita tappelukavereita olivat mm. Martin Simard, Dennis Maxwell sekä kivenkova John Badduke. Hienot otteet harjoitusleirillä, farmiliigassa ja valinta AHL:n All-Stars -otteluun poikivat myös ensimmäisen NHL-komennuksen. NHL-debyytti näki päivänvalon joulukuun 14. päivä vuonna 1996. Kolmen ottelun ja yhden syöttöpisteen jälkeen tie vei takaisin farmiin kahdeksi vuodeksi.

Kausi 1997-98 sujui pääosin AHL:ssa Saint Johnin paidassa, mutta mukaan mahtui myös loppukauden pesti IHL:ssa Las Vegas Thunderin riveissä. AHL:ssa tilastot jäivät aiempia kausia vaatimattomammiksi kun 63 ottelussa kertyi 3 pistettä (1+2) ja ”vain” 185 rangaistusminuuttia. Tappelurintamalla kuitenkin jälki jatkui hyvänä. Plakkariin kertyi voitot mm. Darryl Williamsista ja Terry Ryanista, joista jälkimmäisestä Helenius nappasi komean tyrmäysvoiton tiukan iskujenvaihdon jälkeen. Muita vastustajia olivat mm. NHL-kaukaloissakin kunnostautuneet Jason Bowen, P.J. Stock, Aaron Downey ja Dody Wood. Seuraavalla kaudella pelit jatkuivat pääosin farmissa. IHL:ssa joukkueina olivat edelliskauden Las Vegas sekä Chicago Wolves. Kauden lopussa rangaistussarake näytti jälleen kerran hienolta, 46 IHL:ssa pelattua ottelua tuottivat komeat 204 rangaistusminuuttia. Pelejä kertyi muutama myös NHL:n puolella.

Seuraavalla kaudella Calgaryn paidassa pelatun 4 ottelun jälkeen tie vei treidin kautta Tampa Bayhin. Lightning paidassa syntyi uran ensimmäinen NHL-maali. Tilastoihin jäi myös ensimmäinen runkosarjassa otettu viisiminuuttinen tappelusta Philadelphia Flyersin Roman Vopatia vastaan. Harjoituskaudella Calgaryn paidassa Helenius valssasi Dave Scatchardin, Stephane Matteau’n ja Mike Grierin kanssa. Kausi päättyi uuden treidin jälkeen Coloradon farmijoukkue Hershey Bearsin riveissä AHL:ssa. Tappeluiden osalta jälki oli eurooppalaiseksi pelaajaksi todella vakuuttavaa tappioiden määrän vähetessä ja vastustajien laadun parantuessa. Korttiin kertyi mm. David Mackeyn, Clayton Norrisin, Claude Jutrasin, Dody Woodin, Francois Belangerin sekä myöhemmin KalPassa pelanneen Jeremy Stevenson nimet. Näistä mm. MacDonald, Jutras saivat kokea Heleniuksen paremmakseen. Seuraavaksi kaudeksi 1999-2000 Helenius sai Coloradolta yksisuuntaisen sopimustarjouksen. Kausi alkoi NHL:ssa Heleniuksen raivattua itselleen paikan Coloradon kovasta kokoonpanosta 7. puolustajan roolissa. Ylhäällä pelejä kertyi 33 kappaletta ja niissä 46 rangaistusminuuttia ilman tehopisteitä. Kauden aikana Helenius kohtasi toinen toistaan kovempia tappelijoita, kohdaten mm. legendaarisen Jim McKenzien kahdesti, Louie DeBruskin, venäläispugilisti Andrei Nazarovin sekä jättimäisen Steve McKennan. Kausi kuitenkin päättyi farmijoukkue Hersheyn riveissä. AHL:n pudotuspeleissä Helenius tappeli voitokkaasti Brantt Myhresin kanssa sekä tasapäisesti Eric Boultonia vastaan.

Kesällä 2000 Helenius solmi vapaana agenttina sopimuksen Dallas Starsin kanssa. Kausi oli Heleniuksen NHL-uran paras. Otteluita kertyi 57 kappaletta. Näissä otteluissa kertyi 3 tehopistettä (1+2) sekä 99 rangaistusminuuttia. Kauden aikana Helenius otti ehkä kovimman voittonsa tyrmäämällä Ryan VandenBusschen nopean t2t-iskujenvaihdon päätteeksi tyrmäämällä Ryan VandenBusschen nopean t2t-iskujenvaihdon päätteeksi. NHL:n raskaan sarjan monivuotinen mestari Georges Laraque sen sijaan antoi suomalaiselle kyytiä oikein isän kädestä, Heleniuksen uran ehkä tunnetuimassa tappelussa. Kunnioitusta Heleniukselle kertyi paljon seistyään pystyssä Laraquen takoessa seurauksistaan vastaamaan joutunutta suomalaista. Muuten kauden aikana korttiin kertyi mm. tuttujen Nazarovin ja McKennan lisäksi Sylvain Blouinin ja legendaarisen Brad Mayn nimet. Myös kausi 2001-02 kului kokonaan NHL:n puolella. Otteluita tosin kertyi vähemmän, 39 kappaletta. Niissä Helenius jäi pisteittä mutta keräsi kuitenkin 58 rangaistusminuuttia. Tappeluita kertyi 9 kappaletta, joissa yhdessä Ryan VandenBussche miehestä revanssin. Muita vastustajia olivat mm. myöhemmin nyrkkeilykehissäkin käynyt Nathan Perrott, Chris Dingman, Reed Low sekä Jody Shelley.

Seuraavalla kaudella Helenius löysi itsensä jälleen kerran farmin ja NHL:n väliltä. Dallasin organisaatiossa pelit jakaantuivat 5 NHL:ssä pelatun ja 4 farmissa pelatun välillä. Farmissa Helenius tappeli Joe DiPentan ja Joey Tetarenkon kanssa. Kausi oli rikkonainen farmissa saadun polvivamman takia. Kauden lopussa Dallas vaihtoi Heleniuksen varausvuoron kanssa Chicagon Lyle Odeleiniin. Chicagossa pelejä kertyi kymmenen, pisteitä 1, rangaistusminuutteja 28 ja tappeluita kaksi. Vastassa olivat tutut Nazarov ja McKenna. Kauden lopuksi Helenius sai kutsun maajoukkueen MM-leirille josta tie vei lopulta myös kisoihin. MM-kisoissa tilille kertyi 2 ottelua.

Seuraavana syksynä oli edessä paluu Suomeen ja Jokereihin, jossa valmentaja Hannu Jortikka leipoi Heleniuksesta joukkueen kapteenin. Suuressa roolissa ja ehkäpä jälkeenpäin liian isossa kiekollisessa roolissa kauteen lähtenyt Helenius pelasi lopulta 55 ottelua keräten niissä 1 syöttöpisteen ja 103 rangaistusminuuttia. Titteliottelu HIFK:n Roman Vopatin kanssa päättyi tasapeliin. NHL:n työsulkukaudeksi 2004-05 Heleniuksen tie vei Tampereelle ja Ilveksen paitaan. 53 pisteettömässä ottelussa kertyi komeat 162 rangaistusminuuttia. Kauden aikana tappelusarakkeeseen merkittiin kaksi komeaa voittoa Ässien Pasi Nielikäisestä.

Syksyllä 2005 Helenius palasi Lahteen. Tällä kertaa joukkueen nimeksi tosin oli vaihtunut Pelicans. Kasvaneesta roolista huolimatta hanskat tippuivat peräti kuudesti, joista kaksi kertaa harjoituskaudella. Vastassa oli taas liigan isoja miehiä tyyliin Robert Schnabel ja Kristian Kudroc. Näistä jälkimmäinen putosi parilla iskulla Heleniuksen hoidettua poliisin tehtäviä Kudrocin otettua erivapauksia Pelicansin pienempiä pelaajia kohtaan. Pasi Nielikäinen oli jälleen kerran vastassa kahdesti. Jälkimmäisessä kohtaamisessa Helenius otti ylivoimaisimman voittonsa herrojen välisissä kohtaamisissa. 53 ottelussa kertyi 1 maali ja 126 rangaistusminuttia. Surullisen kuuluisalla kaudella 2006-2007 Helenius jatkoi hyviä otteitaa Lahtelaisten alakerran isäntänä. Ottelumäärä pysyi samana mutta pisteet (1+3) ja rangaistusminuuttien määrä (151min) nousivat. Tappeluita tuli vain kaksi, mutta molemmissa irtosi vakuuttavat voitot Robert Schnabelista ja Patrik Lostedtista.

Seuraavalla kaudella oli taas edessä paluu Helsinkiin ja Jokereihin. Valmentaja Doug Sheddenin johdolla Helenius teki SM-liigan uuden yhden kauden tappeluennätyksen tappelemalla peräti 8 kertaa. Tappeluista 6 käytiin runkosarjassa. Harjoituskaudella ja pudotuspeleissä hanskat putosivat kertaalleen. Kauden aikana useampi pelaaja yritti riistää raskaansarjan mestaruusvyötä Heleniukselta tässä kuitenkaan onnistumatta. Kovimman vastuksen tarjosi HIFK:n järkälemäinen Libor Ustrnul ehkäpä yhdessä kaikkien aikojen kovimmassa liigatappelussa. Muita yrittäjiä olivat Jonne Virtanen (x2), Patrik Lostedt (x2), Jeremy Stevenson, Jeff Szwez ja Kari Sihvonen. Tappeluennätyksen lisäksi 49 ottelussa irtosi liigan jäähykuninkuus 198 minuutilla sekä mukavat tehopisteet 1+6. Seuraavalla kaudella tittelinriistoa yritti taas kerran Jonne Virtanen sekä HIFK:ssa pelannut kovan luokan pugilisti Kip Brennan. Helenius onnistui säilyttämään vyön molempia herroja vastaan.

Kauden 2009-2010 alussa Helenius siirtyi peliajan ja vastuun perässä Helsingistä takaisin Lahteen ja Pelicansiin. Anssi Rantanen, Oskari Korpikari ja Atte Pentikäinen saivat kaikki kokea Heleniuksen nyrkkien kovuuden. Kauden aikana kerätyt 190 rangaistusminuuttia toivat uran toisen jäähykuninkuuden. Kesällä 2010 Helenius siirtyi HC Keski-Uusimaan pelaajavalmentajaksi. Tämän myötä yksi hieno kiekkotarina ja poikkeuksellinen luku suomalaisessa jääkiekkohistoriassa tuli päätökseensä.

Sami Helenius pelasi NHL:ssä 155 ottelua tehoin 2+4 keräten 260 rangaistusminuuttia. SM-liigassa vastaavat lukemat ovat 394 ottelua, pisteet 5+15 ja 1052 rangaistusminuuttia.

RESPECT!

-Vasara-
(Nyrkkiä Leukaperiin -ylläpito)

Toimi näin: Vastaa muutamiin kysymyksiin sponsoreiltamme niin osallistut automaattisesti kilpailuun! Arvomme voittajan tammikuussa!