NHL TOP 10 (2009-10)

Nyrkkiä Leukaperiin -foorumin arvovaltainen Enforcer -raati kokoontui keväällä ja palstan kovimpien kaukalotappeluasiantuntijoiden kokoama lista NHL:n kovimmista iskijöistä menneellä pelikaudella on seuraavanlainen:

1. Derek Boogaard, Minnesota Wild

Ei yhtään tappiota, voitti mm. viime kauden ykkösen Wade Belakin ja tiputti 11. joulukuuta käydyssä "titteliottelussa" tämän kauden top3 -ottelija Brian McGrattanin. Vaikuttaa siltä, että kolossaalista (203/117) Boogaardia muiden raskassarjalaisten toimesta jopa vältellään, sillä kahdella viimeisellä kaudella mies on tapellut 108 ottelussa ainoastaan 18 kertaa. Kertonee myös siitä, millaisen maineen mies on lyhyellä NHL -urallaan saaanut rakennettua. Voiman ja ulottuvuuden puolesta lähes ylivoimainen vastustaja p4p -tyylisille tappelijoille.

2. Colton Orr, Toronto Maple Leafs

Aloitti ottelurupeamansa näyttävästi haastamalla suoraan runkosarjan ensimmäisessä vaihdossaan, Maple Leafsin verivihollisen Montreal Canadiensin riveissä pelannneen ja viimeiset viisi kautta liigaa dominoineen, Georges Laraquen Toronto Air Canada Centerissä. Kisasi runkosarjan loppuun asti eniten tapelleen raskassarjalaisen tittelistä Matt Carknerin kanssa. Voittaa selkeästi enemmän kuin häviää, mutta avoin tyrmäystä hakeva tyyli asettaa myös alttiiksi tyrmäykselle. Joutui Shelleyn ja Carknerin tiputtamaksi, mutta sen vastapainoksi iski paikalliskilpailija Ottawa Senatorsin Matt Carknerin kahdesti laskemaan lukua ja voitti mm. McGrattanin, Godardin, Petersin ja myöhemmässä uusintaottelussa Shelleyn. Tätä Brian Burken luottosotilasta voidaan pitää jollain tapaa hiukan epätyypillisenä 2000-luvun raskassarjalaisena, sillä mies ei ole mitenkään järkyttävän isokokoinen, eikä myöskään aiempia kausia hallinneiden Laraquen tai Brasherin tapainen raakaan voimaan luottava pystypainija.

3. Brian McGrattan, Calgary Flames

Putosi titteliottelussa Boogaardia vastaan suhteellisen nopeasti, mutta muuten tasaista suorittamista läpi kauden. Boogaardin lisäksi kärsi pistetappion Colton Orrille loistavassa avoimessa iskujenvaihdossa, muuten ainoastaan voittoja ja tasureita liigan kovimpia vastaan. Merkittävimmät voitot "Grattsin" tilille tuli hyvän iskujenvaihdon jälkeen tuolloin Oilersissa pelanneesta Steve MacIntyresta ja tyrmäyksellä Canucksin Darcy Hordichukista. Hieno paluu liigan eliittiin päihdekuntoutuksen ja loukkaantumisten takia hyvin rikkonaiseksi jääneen pelikauden 2008-09 jälkeen.

4. Steve MacIntyre, Edmonton Oilers / Florida Panthers

Hävisi pisteillä McGrattanille, mutta otti varsin selvät voitot entisaikojen hallitsija Brashearista, viimeisen viiden vuoden Top-5 ottelija Orrista ja viime kauden ykkösestä Belakista. Omaa täyden potentiaalinen olla koko liigan kovin, mikäli saa mahdollisuuden pelata pitempään ylhäällä. Hoiti työnsä kiitettävästi kaikissa tappeluissa, eikä hätää ollut oikeastaan missään vaiheessa. Osa kaudesta kului AHL:ssa ja siellä pelatessaan toiminta vähintään yhtä vakuuttava kuin ylhääällä. Siirtyi kesken kauden Oilersista Florida Panthersiin Pelaa NHL -pelejä vain ja ainoastaan kovien nyrkkiensä ansiosta, ja tästä johtuen NHL -otteluja miehen tilastoihin kaudelta 2009-10 ei kertynyt kuin 22 kappaletta.

5. Matt Carkner, Ottawa Senators

Kauden 2009-10 raskaansarjan aktiivisuuskuningas. Kävi oman sotansa Ontarion tittelistä Toronton Colton Orrin kanssa ja niistä kaksi viimeistä käänsi tämän "ottelusarjan" Orrille. Hyvin saman tyylinen kausi kuin Orrilla ja Carkner myös niitä ottelijoita jotka avoimesta tyylistään huolimatta voittavat enemmän kuin häviävät. Erittäin onnistunut tulokaskausi Carknerilta, joka pelasi 81 ottelua, tappeli niissä 26 kertaa ja istui 190 rangaistuminuuttia. Fyysisen pelaamisen ohessa Carkner nakutti puolustajan paikalta 11 tehopistettä, joka ei ole lainkaan huonompi lukema ns. fyysisen pakin roolissa pelaavalle pelaajalle.

6. John Scott, Minnesota Wild

Täydellisen ylivoimainen kaikissa tappeluissaan mitä kävi, oli vastassa sitten Anaheim Ducksin George Parrosin tai Colorado Avalanchen David Kocin -tyylinen raskassarjalainen tai vastaavasti joku kevyemmän sarjan kaveri. Pelillisen roolinsa takia se "kakkosiskijä" Wildin hierarkiassa Boogaardin takana ja lähestulkoon missä tahansa muualla olisi se joukkueensa ykkönen. Potentiaalia olla koko liigan ykkönen ja muodosti kaudella 2009-10 Boogaardin kanssa koko sarjan pelätyimmän poliisipartion. Korkeammalle Scottia ei voi nostaa, johtuen vastustajien määrästä ja laadusta kokonaisuudessaan.

7. Darcy Hordichuk, Vancouver Canucks

Vancouverin ykkösiskijä, joka on hävisi ainoastaan kahdesti, Brian McGrattanille ja George Parrosille. Muuten erittäin aktiivinen kausi, jossa voittoina vyölle on mm. Shawn Thorntonin, Parrosin ja Zack Stortinin päänahat. Kaksi kertaa onnistui vääntämään tasurin koko sarjan ykköstä Boogaardia vastaan, kertaalleen tasuri sarjan kakkosen Orrin kanssa ja hienona piirtenä kaudesta voidaan mainita neljä tappelua sisältänyt rivalry aiemmin mainittua Parrosia vastaan.

8. Raitis Ivanans, Los Angeles Kings

Tasainen kortti, jossa ainoastaan pari lievää työtapaturmaa Chris Thorburnia ja Ben Eageria vastaan. Lista pääsääntöisesti täynnä tasureita oli vastassa sitten raskaan- tai kevyemmän sarjan kaveri. Otteli voitot Jody Shelleysta, George Parrosista ja Shawn Thorntonista sekä tasurit Brian McGrattanin ja Joel Rechliczin kanssa.

9. Shawn Thornton, Boston Bruins

Bostonin ykköstappelija, joka hoitaa kovimmat sodat Zdeno Charan ja Milan Lucicin puolesta. Aktiivinen läpi kauden ja kortissa huomattavasti enemmän voittoja kuin häviöitä. Kärsi tappiot mm. Andrew Petersille ja Winter Classic -ulkojääottelujen historian ensimmäisessä tappelussa Philadelphia Flyersin Dan Carcillolle, mutta toisaalta otti voitot Matt Carknerista ja Donald Brashearista. Hoiti todella mallikkaasti poliisimiehen toimet tiputtaessaan Bruinsin tähtipelaajan Marc Savardin teloneen Matt Cooken heti ottelun ensimmäisessä vaihdossaan miesten osuttua samaan aikaan kaukaloon. Fyysisen kokonsa puolesta antaa tasoitusta muille raskassarjalaisille.

10. Cam Janssen, St. Louis Blues

Viihdyttävä tappelija ja voidaan puhua myös keskiraskaan / keskisarjan mestarista. Sarjan kovimpia vastaan jonkin verran vaikeuksia, mutta kuitenkin napsi voitot lähes kaikista oman paino- ja kokoluokkansa miehistä viimeistään toisella yrittämällä. Maaliskuun 20. päivä kävi loistavan yli kaksi minuuttia kestäneen maratontappelun New Jersey Devilsin Pierre-Luc LeBlondia vastaan ja tuon ottelun monet ovat arvioineet kauden parhaaksi tappeluksi.

Rankingin ulkopuolelle jäi myös muutamia mainitsemisen arvoisia pelaajia, jotka olivat hyvin lähellä päästä listalle. Sellaisia olivat mm. Pittsburgh Penguinsin potentiaalinen TOP 5 -ottelija Eric Godard, Vancouver Canucksin "t2t" / "p4p" -mestari Rick Rypien, koko liigan eniten tapellut (33 runkosarjatappelua) Tampa Bay Lightningin Zenon Konopka sekä edelliskaudella vyön hiukan yllättäen itselleen tyrmäyksellä Donald Brashearilta riistänyt Nashville Predatorsin Wade Belak.

Hiukan yllättäen kaikkien listojen ulkopuolella jäivät käytännössä koko 2000 -luvun alkua dominoineet isot mustat miehet, Montreal Canadiensista kesken kauden potkut saanut Georges Laraque sekä New York Rangersin kesken kauden farmiin potkima ja Jody Shelleyllä korvaama Donald Brashear. Molemmilla erittäin vaisu kausi ja etenkin Brashearin voidaan sanoa olleen ainoastaan varjo entisestä, ehkäpä liigan pelätyimmästä pelaajasta.

Keskustelu alkakoon keskustelupalstalla!

Meiltä 50-250€ pikalaina heti tilille!